Vain kylpyankka puuttuu

Ihanaa, lopultakin on viikonloppu. Nyt ei helle enää tunnu kauhealta, kun ei tarvitse tehdä mitään. Tai tarvitsee pestä pyykkiä ja siivoilla ja semmoista, mutta ei tarvi istua kuumassa konttorissa ja yrittää irroittaa hikisiä sormiaan näppikselta. Oikeasti - eilen etusormi takertui pari kertaa kiinni näppikseen, joka lonksutti ihan turhaan.

Pikkupeikon Louhi-lasta on käynyt joka päivä joku nuuskimassa ja nuolemassa, Kaisakin on käynyt jo kaksi kertaa - luulen hänen suunnittelevan jotain rikollista, kun käy niin usein paikkoihin tutustumassa. Vähän tuo jo tunnustikin harkitsevansa Marilynin varastamista. Kellä viiraa milläkin lailla. Heh.

Louhi sai eilen ampiaisen piston etujalkaansa ja sille annettiin ensiavuksi juoksevaa kylmää vetta hanasta. Kylläpä oli pikkuinen tyytyväinen kylpyammeessaan. Yhtään ei vikissyt, ihmetteli vain.Jotta tällaista kesäpäivää. Nautitaan nyt helteestä - talvella on taas kovat pakkaset.

Helle uuvuttaa

Nyt on pakko tunnustaa, että tämä lähes 30C helle on vienyt voimani, joten juoksuohjelma on tauolla. Viime viikolla juoksin vain torstaina (kun ohjelmaan kuuluu kipitys kolmena päivänä viikossa) ja tällä viikolla en ole vielä kertaakaan lähtenyt munakelloni kanssa liikkeelle.

Olen uskotellut itselleni, että koska juoksu tuntuu niin pahalta, se ei ole terveellistäkään. Aiempina viikkoina olo juoksun jälkeen on ollut mahtavan hyvä ja viime torstaina hellepäivien keskellä ei todellakaan tuntunut hyvältä. Kunhan luonnoton kuumuus loppuu, aloitan uudelleen.

Pikku-Louhi on sopeutunut taloon hyvin, Karma on ottanut sen upeasti vastaan. Eilen ne jo leikkivät yhdessä. Luulenkin, että Karma on helpottunut, kun se on saanut kaverikseen toisen paimenkoiran, joka ymmärtää sen leikkityyliä. Pikkupeikon ystävän labradori, Hami, oli aivan tyrmistynyt Karman hammasnaksuttelupaineista, kun ne ensimmäisiä kertoja leikkivät yhdessä. Tuskin ne vieläkään oikein nauttivat toistensa seurasta.

Louhi on todellakin erilainen kuin Karma. Karma oli heti alussa paljon varovaisempi ja edelleenkin se säikkyy helposti. Louhi ei pahemmin säikähtele eikä ymmärrä maailmassa vaaranpaikkoja olevankaan. Eilen pikkupeikko vei koirat uimaan ja se kuulemma tuli järveen pikkupeikon perässä aivan epäröimättä ja ui kuin vanha tekijä.

Minäkin menisin mielummin järveen kuin töihin, mutta valinnan varaa ei ole.

Namupala

Eilen illalla piipahdettiin Pikkupeikon kanssa Nummelassa ja tuliaisina oli pieni namupalanen - Louhi - Salamantelin Fantasia. Yllättäen se ei ollutkaan Karman mielestä herkullinen iltapala, vaan kaikki sujui varsin rauhaisissa merkeissä ja pikkuinen vietti hiljaisen yön peikkoperheen kanssa.

Terrieritkin ottivat pikkuisen aika luonnolisena ilmiönä vastaan, varmaan siitä tulee Marilynille kiva leikkikaveri, sen verran innokkaasti ne välillä toisiaan silmäilivät.

Tyypillä on kovempi luonto kuin Karmalla, mutta ehkä se on vaan maailmassa hyväksi.


Valokuvan otto ei ollut ihan helppoa, kun se tulee niin liki.











Näyttelylinjaisuus näkyy korvista.


















Oonko vähän söpö?

















Tässä tassutellaan emännän perässä peltoa tutkimaan.

Hevoskilpailuista heinäntekoon

Blogini on elellyt hiljaiseloa, minä en.

Muutama viikko sitten heppalaummaamme mutti uusi tulokas, suomenpienhevonen Jekki, joka on poikani tyttöystävän hevonen.

Muu lauma tutustui ensin tulokkaaseen aidan yli ja sitten laitettiin koko porukka pikkuhiljaa yhteen - yksi hevonen kerrallaan päästettiin laitumelle.
Aivan kommelluksitta ei päästy, sillä koko lauman lähtiessä innolla jahtaamaan Jekkiä, se sinkaisi pariinkin otteeseen aidasta läpi ja juoksi karkuun noin kilometrin päähän koko yli-innostunut issikkalauma perässään. Félagi sai ylähuuleensa melkoisen vekin yhdellä karkureissulla, mutta se on parantunut hyvin.

Alussa Jekki ei myöskään uskaltanut tulla juomaan, mutta nyt lauma on jo melkoisen harmoninen. Vielä ei Jekki ole pihattoon päässyt muiden kanssa, mutta eiköhän sekin vielä tapahdu.

Viime viikonloppuna oli Ypäjällä islanninhevosten mestaruuskilpailut ja koska olin yksi pääjärjestelijöistä oli hommaa ennen kisoja ja kisojen aikaan melkoisesti. Pidin viime perjantaina yhden lomapäivän ja vietin senkin Ypäjällä. Kisat menivät hienosti ilman suuria kommelluksia. Erityisen mukavaa oli se, että toimihenkilöiden kesken vallitsi ennennäkemättömän hyvä yhteishenki. Toivottavasti se enteilee sitä, että henki pysyy hyvänä myös elokuun alun PM-kisajärjestäjien kesken.

Ypäjän kisojen jälkeisenä maanantaina meillä tehtiin heinää. Kaikki torpparit ja vuokralaiset ja jokunen hyvä ystäväkin tulivat apuun ja pelto saatiin nätisti pakettiin. Ihanaa, että saimme apua niin paljon, sillä olin itse melkoisen poikki kisaviikonlopun jäljiltä.

Tiistaina piti tulla urakoijan tekemään isot paalit, mutta sen sijaan tulikin rankkasade. Onneksi sää oli sen jälkeen helteistä ja isotkin paalit saatiin pakettiin eilen.



Sunnuntaina, jos sää sallii, tehdään viimeiset heinät ja sitten on omat ja naapurin ponit ruuassa talven yli.

Pikkupeikko sai vakituisen duunipaikan Kasvihuoneilmiöstä. Pidän tänään etäpäivää ja lähdenkin tästä katsomaan, onko paikan lounastarjonta syömisen arvoista.