Kevättä

SE taitaa olla tulossa nyt: räystäät tippuvat vettä ja ollaan plusasteilla. Viikon sääennuste näyttää aurinkoa. - Minua on muuten aina hieman ärsyttänyt, kun ihmiset ovat iloisia räystäiden tippumisesta keväisin. Itse ainakin katselen huolissani ylöspäin, josko tulee paljonkin rakennusmateriaalia niskaan, kun sellaista puhutaan. -

Viikonloppu hurahti taas vauhdilla. Lauantaina käytiin katsomassa Isíngiä, se oli päässyt jo töltistä jyvälle. Oli kyllä aika hasuu, kun sen mielestä ei ilmeisesti ollut kauhean helppoa koota itseään tölttiin ja se protestoi viskelemällä takajalkojaan pikkupukeilla. Virta ei ollut kadonnut mihinkään ja korvat olivat edelleen tötteröllä eteenpäin. Vielä viikko, niin neito tulee kotiin lomailemaan raskaan koulujakson jälkeen.

Sunnuntaina olin tolppana pikkupeikolle Kirkkonummen kisoissa. Se odotettu nolla oli kyllä vain pienen fiilauksen päässä. Karman lokikirjasta voi lukea lisää tunnelmia.

Kellojen kesäaikaan kiertäminen on muuten epäinhimillinen toimenpide. Ihmisrääkkäystä pahimmillaan, kun sitä repii itsensä lämpimien ja pehmeiden peittojen syleilystä irti ja tietää, että kello on oikeasti viisi ja on sunnuntaiaamu.

Sunnuntai-iltapäivä menikin issikkayhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Oli mukavaa päästä työskentelemään uuden porukan kanssa - toivon, että puuha antaa myös hyvää mieltä tänä vuonna. Viime vuonna meinasivat kiilteet hampaista irrota niitä kiristellessä...

No, nenu eteenpäin - ihan ekaksi pitäisi raahata itsensä työpaikalle. Muksaa viikkoa muillekin.

---

Ihminen, joka tekee työtä toisten hyväksi ilman itsekkäitä motiiveja, tekee todella hyvää itselleen. - Ramakrishna

Talvi jatkuu

Hetken luulin jo kevään tulevan, mutta tänä aamuna oli taas pöllähtänyt pihalle monta senttiä uutta, puhdasta lunta. Ehkä olen hieman hassu, mutta se on minusta mahtavaa! Uusi lumi ja valkoisuus on niin kaunista. Viime öinen lumi on ollut vielä sellaista, että se on tarttunut puiden oksille ja peittänyt kaiken kauniilla, kimaltavalla ja valkoisella pehmoisen näköisellä peitolla.

Viime viikot ovat olleet jotenkin raskaita - yhdistystoiminnassa issikkapuolella on tapahtunut paljon, olen laatinut budjettia ja istunut kokouksissa. Kevätkokouskin pidettiin ja johtokunta vaihtui melkoisen karkealla kädellä. Mikäli maailma olisi mustavalkoinen paikka, olisin vain iloinen. Koska se ei ole sellainen, olen myös hieman surullinen. Nyt on kuitenkin enemmän intoa kuin aiemmin lähteä tekemään asioita. Luulisin, että monella muullakin.

Marilyn on, itsepäisyyksissään varmaan, pantannut jo joulukuussa odottamaani juoksua ja nyt se tuli ajankohtaan, jolloin pennuttaminen ei sovi kokonaissuunnitelmaan. Pah ja puh.

Viereinen valokuva on Porkkalasta viime viikolta - vietimme siellä töissä teemapäivää jaksamisesta - kaislat kiiltelivät lumoavasti kevättalven auringon paisteessa. En saanut niiden viehätysvoimasta kuin murusen valokuvaan.

Tekstiviestien kertomaa

Minä (klo 15:22): Marilyn karkasi jalkojeni välistä - juoksee tiellä kohti Lohjaa iso lintu suussaan. Pakko mennä kokoukseen. Ota sisään, jos tulee kotiin.

Ukko (klo 18:58): Tuli kotiin puolikkaan jäniksen kanssa

Minä (klo 18:59): :D

Harmaa maailmani

Viime vuonna odotettiin koko talvikauden ajan, että tulisi talvi. Kaikki maailmanlopun ennustajat kertoivat, että nyt se on loppu - ilmastonmuutos on tullut ja kasvihuoneilmiö ja Suomeen ei tule enää koskaan talvea. Etelä-Eurooppaan sitävastoin tulee lumi ja katastrofi.

No, niin ei sitten käynytkään ihan vielä ainakaan. Maaliskuu on lähes puolessa ja jotkut luulevat jo kevään tulevan ja mitä tuleekaan: lunta, lunta ja lisää lunta! Keksin tässä eräänä aamuna, mistä tulee kaunis nimitys "lumivaippa". Sen ymmärtää, kun miettii, mitä tarkoitusta varten vaipat ovat. Hevostarhat ovat tosiaan paljon siistimmät, kun on paljon lunta.

Suurin haitta omassa elämässäni lumesta on työmatkoilla. Kun pienikin ripe lunta sataa moottoritielle, niin eteläeurooppalaistuneet suomalaiskuskit menevät paniikkiin ja tiputtavat nopeudet puoleen. Näin saa työmatkan kestämään tuplat siitä, mitä normaalisti. Silloin se harmittaa, kun pitäisi ehtiä jonnekin. Muuten olen turhan kiukuttelun yläpuolella tuollaisissa asioissa. Kun on valinnut maalla asumisen ja pitkät työmatkat, niin sitten on valinnut niin.

Onneksi on työnantaja, joka sallii etäpäivät. Tänään jäin kotiin, kun alkuviikosta on työmatkoihin kulunut runsaan lumentulon vuoksi taas lähes tupla-aika ja hommiin kuuluu lähinnä kirjoittamista ja keskittymistä. Maisemassa se ei ole aina helppoa. Tällä viikolla tehdään vielä muuttoa, joten hulina työmaalla on melkoinen.


Hulinasta ei ollut täällä maalla aamulla tietoakaan, kun luminen, hiljainen, harmaa maisema ympäröi minua ja koiria hevosten aamuruokinnan aikaan. Joskus maailmassa on sellaisia sinisiä, upeita hetkiä, mutta tänä aamuna on ympärillä täysin harmaata.

Melko sopiva ilma istua sisällä tekemässä töitä.

---

Eteläinen ihminen elää väreissä. Pohjoinen ihminen elää valkeassa ja mustassa, valossa ja pimeydessä. - Kersti Bergroth
---

Ei lähde käyntiin...

Tänään oli alunperin valittavana kaksi menoa: olin ilmoittautunut Mynämäelle luolakokeeseen, mutta se peruutettiin joten ilmoittauduinkin sitten seuramme epäviralliseen hallicupiin (siis agilityä kisaamaan). Minun ja Marilynin kisaluokka on juuri alkamassa hallilla ja minä istun täällä kotona koneella. En vaan lähtenyt käyntiin kunnolla ja niin päätin jättää kisat väliin. Syyksi löysin selkäkivun, joka askeleella juilii niin, että tiedän, ettei ole kiva juosta.

Olen monena aamuna herännyt pari tuntia ennen kellon soittoa siihen, että selkää särkee niin, ettei pysty nukkumaan enää. Niin kävi myös tänä aamuna. Kun hiippailin venyttelemään ja nauttimaan jo tavaksi tulleita aamuburanoita, tuli eteisessä vastaan Karma ja pikkupeikko, joista jälkimmäinen kertoi, ettei ole vielä saanut unta. Nyt ne taitavat nukkua tuhistaa, mutta herätän otukset kohtapuoleen ja kysyn, haluaako peikkolapsi lähteä juoksemaan agilityrataa.

Harmittaa vietävästi tuo selkä. Etenkin siksi, kun se on aivan omaa syytä, ettei viitsi venytellä, jumpata tai yhtään mitään. Suurin osa vapaa-ajastani kuluu nykyisin joko tässä tietokoneella tai sohvalla. Motivaatio liikkumiseen on kadonnut jonnekin. Luulen, että vanha vartaloparkani odottelee kevättä... tai nuoruutta. Kumpikohan tulee aiemmin?