Ruusuilla tanssimisen iloa

Viimeinen työaamu. Olen tilannut itselleni kampaajan, joten teen lisäksi tynkäpäivän. Ihanaa.

Eiliset terveiset tyttäreltä kommenteissa saivat hymyn huulille - jep, olen niin raaka ihminen, että läpimärkä, viluinen tytär kuhmu päässään ja haavoja käsissään naurattaa. Ei, ei se minua naurattanut, vaan se, että neidillä oli omasta mielestään hyvä tuuri, kun ei istunut lehmänläjässä. (Tai ei ainakaan huomannut sitä. ) Hymyilyttää se, että tytöllä on luonnetta. Sitä maailmalla tarvitaan. Sitkeyttä ja huumorintajua. Loistavaa, että sitä olemme onnistuneet hänelle periyttämään ja varmaan hiukan tartuttamaankin.

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ei ole. Tai ainakin, jos se sitä on, niin sitä tanssii paljain jaloin. Mutta kyllä tanssiminen kannattaa. Tarkoitan tällä sitä, että elämä kannattaa yrittää elää hymyillen niille asioille, joille voi. Muutenhan kaikki olisi vain karua ja ankeaa puurtamista. Jos katkeroituu kaikelle ja elää elämänsä hampaat irvessä, eläminen on aika turhaa.

---

Viime yönä ja eilen illalla satoi kaatamalla. Kaikki heinät ovat laossa eikä hirveästi naurata. Nyt kaikki toivomaan poutaa pari viikkoa perätyksiin, että saisimme heinää tehtyä. Tilasin kyllä puolelle sadosta pyöröpaalauksen, mutta kaipaa sekin kuivaa ilmaa ja olisi se mukava saada tuo toinenkin puoli paalatuksi.

Kuten sanottu, loma on edessä. Parhaalla puolella siis.

Sataa, sataa, lotisee...

Ei haittaa vielä tuo sade. Kohta voi alkaa potuttaa, koska heinäpoudat olisi kiva saada lähiaikoina. Itseä on kyllä alkanut kiinnostaa jokin vaihtoehtoinen heinäntekotapa noiden kuivaheinäpienpaalien sijaan. Niiden teko on niin säiden armoilla, että joka vuosi pinna kiristyy. Lisäksi tuntuu olevan mahdotonta saada tarpeeksi talkooväkeä ja heinätyöt ovat aika raskaita, jos väkeä on vähän. Romeolle varmaan säilöpaali olisi myös helpompaa syötävää talvisin. Talvellahan Romeo syö pääasiassa viherepellettipuuroa, kun vanhat hampaat ei kykene kuivaheinään.

Sää on muuten kyllä ihan näkökulmakysymys. Eilen puhuin tyttären kanssa puhelimessa ja totesin, että on koleaa, vain 16C. Hän naurahti ja totesi Islannissa olevan 13C ja ihanan lämmintä. Vieläkin juttelemme päivittäin ja on ihanaa kuvitella hänet sinne hevosten, varsojen ja karitsojen keskelle. Vielä kolme viikkoa, niin minäkin saan taas hengittää Islannin raikasta ilmaa.

Yksi aamu enää jäljellä ja sitten alkaa odotettu loma. Tuskin jaksan odottaa. Välillä iltaisin tunnen itseni todella vanhaksi ja väsyneeksi. Mitä tietenkin kaikkien nuorempien mielestä olenkin, heh heh.

Lisäsin blogihakemistoon nuo tunnisteet, mutta niitä en ole jaksanut kaikkiin teksteihin vielä laittaa, ehkä jonain sateisena päivänä päivitän niitä lisää...

Näihin kuviin ja tunnelmiin - hauskaa sadepäivää.

Vielä neljä...

... aamua kun jaksaisi, niin kesäloma olisi edessä. Nihkeää on, täytyy myöntää. Torkkukytkin oli tänäkin aamuna ahkerassa käytössä.

Eilinen meni kirjaa lukiessa. Ostin Espanjaa varten lukemiseksi jonkin hömppäpokkarin ja nyt eilen avasin sen ja luin sen päivän aikana loppuun. Enpä olekaan lukenut kirjaa pitkään aikaan. Yhteen aikaan luin niitä kaksikin päivässä.

Kävimmehän me eilen Forssan autokeitaasta noutamassa pojan, kun tuli RMJ:stä. Väsyneitä, elämää nähneitä, kuluneen näköisiä nuoria miehiä ja naisia oli liikkeellä siellä päin sankoin joukoin. Osa näytti olevan tulossa Yyteristä (rannekkeet paljastivat) ja osa Raumalta. Pojalla oli ollut mukavaa ja oli säilynyt hengissä. Sen on ihan hyvä saldo juhannuksen jälkeen. Kolme samanikäistä miestä menehtyi niilläkin juhlilla: yksi tukehtui oksennukseensa ja kaksi kuoli häkään, kun teltassa oli sisällä grilli. Niin turhia kuolemia. Tuntuu vaikealta ajatella, miltä noiden nuorten miesten omaisista tuntuu.

Tästä tulee taas suhteellisen kiireinen viikko töissä ja harrastustoiminnassa: tänään SM-kisakokous ja huomenna johtokunnan kokous. SM-kisat tuntuvat etenevän mukavasti, tekijöitäkin on alkanut loppumetreillä löytyä lähes joka hommaan. Optimisti kun olen, niin uskon, etteivät ne voi mennä pahasti pieleen, vaikka olenkin "puikoissa".

---

No, ehkä sitä voisi lähteä ajelemaan töihin päin - luulisin, että siellä on väljempää tänään, kun osa väestä on jo aloittanut kesälomansa.

Bloggeri on buginen

Jostain syystä uusin teksti ei aina tulekaan etusivulle, vaan näkyy vasta, kun linkkaa sivussa olevista linkeistä. Ärsyttävä piirre. Toivottavasti korjaantuu pian.

Päivä harakoille

Hohhoijaa - menin nukkumaan juhannusaattoyönä ja heräsin justiinsa. Käytännössä näin. Jonnekin on kadonnut siis kokonainen päivä. Vaikka sitä on näin vanha, niin sitä ei opi, että konjakin kanssa ei pitäisi lutrata.

No, kesä jatkuu, näemmä. Sää on mitä upein. Tänään voisi käydä hinkkaamassa lopultakin Romeosta talvikarvan loput pois. Ihan vaan sen syntymäpäivän kunniaksi. Pikkuinen täyttää tänään 28 vuotta. Se on silti uskomattoman pirteä. Kunhan ilta viilenee, niin sen voisi laittaa kärryjen eteen ja ajella pienen lenkin mielenvirkistykseksi.


Tässä muutama kuva Romeon nuoruudenpäivistä 4-vuotiaana.










Tytär on soitellut Islannista joka päivä. Ihanaa, että muistaa. Varmaan soittaa ihan siksikin, että saisi puhua suomea. Kiva kuitenkin kuulla kuulumisia. Ikävähän tässä kumminkin on.

Poika tulee tänään RMJ:stä ja lupasimme lämmittää hänelle kylpytynnyrin ennen Haminaan lähtöä. Tekee varmaan hyvä reissussa rähjääntyneelle tyypille.

Jussinviettopuuhia

Juhannusaatto.

Se on juuri nyt. Kylpytynnyri lämpiää, sauna lämpiää. Ukko pesee lipputankoa.

Jääkaapissa valmiina odottavat keitetyt kanamunapuolikkaat siianmädillä ja lohitahnalla. Valmiita ovat myös herkkusieni-sinihomejuusto-pekoninyytit grillausta varten. Jääkaappi on täynnä silliä, uusia perunoita, savulohta, graavilohta, kylmäsavulohta, porsaan sisäfilettä, naudanfilettä, tomaatteja, sipulia, paprikoita, olutta, viiniä, vissyä, piimää. Yltäkylläisyyttä.

Aurinko paistaa, lämmintä on 22C. Kaikki kohdallaan. Juuri se kesä, josta talvella unelmoidaan.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Tartu hetkeen

Ihania kesäaamuja. Vieläkin hiukan harmittaa se, että loma ei ole jo tässä ja nyt. Mikähän kumma siinä on, että ihminen katsoo koko ajan vain eteenpäin ja toivoo jotain? Viisaampaa olisi elää tätä päivää ja nauttia tästä hetkestä.

Juuri nyt: aamun ainoa meteli tulee linnunlaulusta ja harvakseltaan hirnahtelevista hevosista. Varpaideni päällä on Kleon pää, luottavaisena se uskoo, että tässä voi olla pitkään.

Vaan ei, mentävä on. Loman odotus on ilmassa edelleen: 6 työaamua lomaan. Ennen sitä hirmuinen juhannushärdelli, että saadaan talo siistihköksi ja pötyä vieraille pöytään. Mutta kuten tyttären paras ystävä sanoo: "Älä ressaa".

En ressaakaan. Yhtään. Jos aloitan, niin stressattavaa olisi paljon enemmänkin. Enää 2½ viikkoa niihin SM-kisoihin, joiden kilpailunjohtajana toimin... Ehkä kuitenkin on viisainta tarttua hetkeen ja unohtaa tulevat. Asia kerrallaan.

Jep, lähden siis töihin.

Mielikuvia

Mainoksista kamalimman mielikuvan herättää tällä hetkellä se hiuskiinnemainos, missä blondi, pitkätukkainen nainen kietoutuu karvalankamattoon pikkulapsen kanssa. Selkääni pitkin menee aina inhon väreet. Jos matto olisi meidän lattiallamme, hän todella katuisi tekoaan: hiekkaa, leivänmurusia, koirankarvoja, ties mitä - yök. Toivottavasti en ole ainoa ihminen, joka ei edes voi kuvitella moista mattoa lattialleen - saatika että voisin kuvitella itseni kietoutumassa siihen...*puist*

---

Pojalla on tänään RUK:n kovin koettelemus: Kirkkojärven marssi. Voin kuvitella, miten joukko nuoria miehiä hampaanpalaset kirskuen hikisinä painelevat metsässä täyspakkaukset selässä välillä jotain hyökkäys- ja suunnistustehtäviä tehden. Varmaan täysin väärä mielikuva.

---

Tytär kertoi eilen olleensa siirtämässä noin sadan hevosen laumaa ratsain paikasta toiseen. Hänen ratsunsa oli kuulemma loputtomiin puhdasta tölttiä tarjoava, kuuliainen otus. Voin kuvitella, miten kaunis sellainen lauma on, kun se liikkuu. Vain kuvitella.

---

Oma aamuni oli lähes täydellinen. Kun lähdin siirtämään hevosia laitumelta päiväksi pois, oli jokaisen heinänkorren päässä oma, kimalteleva vesipisaratimantti. Aurinko paistoi niin, että unisia silmiäni aivan kirveli. Kun naksautin kieltäni kerran, hevoset lähtivät jonossa juoksemaan pois laitumelta. - Joinakin aamuina, tietenkin silloin, kun sataa kaatamalla, homma on kestänyt yli puoli tuntia. - Tämä aamu oli aivan täydellinen lomapäivän aamuksi - vain loma edelleen puuttuu. Aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta.

Kaukana loma ei ole, vain 7 työaamua jäljellä. Ehkä sen kestää.

Juhannusviikko jo?

Uskomatonta, nyt on jo juhannusviikko. Pitkä talvi odotettiin kesää ja se on nyt tässä.

Ensi viikolla varmaan alkaa heinätyöt. Molemmat lapsemme säästyvät tänä kesänä heinäpeltohikoilusta - toinen hikoilee senkin edestä intissä ja toinen ehkä tekee puolestaan heinää Islannissa.


Kaikki innokkaat tutut, jotka eivät ole pitkään aikaan saneet nauttia heinäpeltoromantiikasta, ilmoittautukaa minulle, kyllä töitä riittää.


Kaksi kertaa piti eilen soittaa tyttärelle. Ensin, kun tuli tekstiviesti, että on perillä maatilalla ja saa soittaa. Oli kuulemma jo kyllästynyt pelkän englannin puhumiseen. Mummo ja vaijakin saivat vaihtaa sanasen tyttösen kanssa. Sitten illalla minun oli pakko vielä soitaa ja kysyä, miten menee. Vaikutti kyllä ihan iloiselta. Voin kuvitella hänet tuuliselle pellolle Islantiin, hevosten keskelle, sadepisaroita hiuksissaan. Tuuli humisi puhelimeen, kun puhuimme illalla.

Tänään sataa, toivottavasti juhannusaattona on kauniimpi ilma.

Lapseton sunnuntaiaamu

Eilen pikkuinen lähti Islantiin. Pakkasi kaksi suurta kassia ja kamerarepun, ajoimme hänet lentokentälle ja sinne se meni. Tietenkin itkin tytön paidan melkein märäksi hyvästellessä. Silti luotan, että hyvin pärjää. Toivottavasti hänen kesästään tulee mukava ja ikimuistoinen.

Iloni oli valtava, kun aamulla avasin sähköpostini ja siellä oli pitkä teksti häneltä. Oli saanut tietokoneen tassuihinsa väliasemalla Reykjavikissä, missä odotteli jatkokuljetusta maatilalle, jossa tulee kesän viettämään. Olipa jopa ratsastanut jo jollain hevosella, kuulemma ihanan kuuliainen 5-vuotias oli annettu alle.

Itsekin kävin eilen pitkästä aikaa ratsastuslenkillä. Olen pitänyt jostain syystä taukoa ihan huomaamattani. Joko on ollut liian kuuma tai sitten ei, vaikea sanoa. Ihan mukavaa oli Félagilla tepastella Saarikon lenkki. Se oli jopa varsin reipas. Tauon kyllä huomasi siitä, että se hikosi kovasti. Lenkin lopuksi huuhtelin sen vesiletkulla, tuntui nauttivan.

Pikainen perjantaipäivitys

Viikko on mennyt nopeasti - liian nopeasti, lähteehän tytär huomenna kesätöihin Islantiin ja ikävä on varmaan iso. Ei hänellä, vaan meillä, jotka jäämme tänne.

Keskiviikkona kierrettiin Korkeasaarta. Aika monen eläimen nimi oli "vara-aitaus", mutta niitä ei nähty yhtään.

Turhauttavin oli tiikeri. Ei edes kylkeä kääntänyt muutaman tunnin vierailumme aikana.

Ehkä eläväisin oli saukko ja söpöin kengurunpoikanen pussissaan.

Siitä onkin kauan, kun on tullut Korkeasaaressa tallusteltua.

Vielä pitää hehkuttaa, että kipeille jaloille lämmin kylpytynnyri teki aika eetvarttia.

Tänään on vielä luvassa työpäivä ja sitten viime hetken hankinnat tyttärelle, tosin melkisesti on jo kasassa, ei taida puuttua kuin Virkon-pussit ja kirjaston kirjat.

Eilen taisi muuten olla eka kerta, kun sään takia peruutin agilitytreeneihin menon. Satoi ja olen edelleen antibioottikuurilla. Tosin, en olisi ehtinytkään - huppareiden ja kenkien etsintä Lohjan kaupungista oli hitaampaa kuin osasin odottaa.

Mutta nyt menoksi, heräsin aivan liian myöhään, koska niskaa valittava ukko ja jatkuvasti janoinen Kleo herättelivät aika usein yöllä.

Vanha kroppa letkeänä

Eilen tuli testauksi tuo kylpytynnyri. Täyttö kesti kolmisen tuntia - tein sen kolmessa erässä, ettei kaivo tyhjene ja pumppu kuumene liikaa. Kaivossa ei näkynyt mitään vajetta veden määrässä, kun ukko sitä illalla tiiraili. Hyvä niin.

Lämmitys tasi kestää toiset kolme tuntia. Uudelleen viran saanut vanha vauvan kylpymittari - äitiyspakkauksesta kahdenkymmenen vuoden takaa - näytti 41 astetta Celsiusta, kun ensimmäisenä kiipesin tynnyriin. (Kuvia kamerassa, mutta ei todellakaan täällä, luulisitte kumminkin mursun sinne yrittävän kiivetä ;))

Saattaa olla, että vesi oli liiankin lämmintä, mutta kyllä tuntui mukavalta kölliä siellä ukon, tyttären ja tyttären parhaan ystävän kanssa. Tunnin verran taisin viihtyä, tosin välillä piti kiivetä hieman jäähdyttelemään.

Mikäli ei tarvitsisi mennä töihin, olisin siellä nytkin. Aamulla mittari näytti nimittäin vielä 34C. Tiedän kyllä, mitä teen ekana vapaapäivän aamuna.

Tänä aamuna tosiaan kroppa tuntui jotenkin letkeämmältä ja notkeammalta kuin monina muina aamuna. Olipa se tosiaan oiva - nuorentava - lahja tällaiselle vanhalle akanrahjukselle. Ehkä jonain aamuna ei harteitakaan kolota.

Synttärilahjani

Eilen synttärilahjani siirrettiin pihaan oikeaan paikkaan. Täytyy ihailla ukon traktorinkäyttötaitoja, olin melkein varma, että koko komistus läjähtää jossain vaiheessa maahan tuhannen päreiksi, mutta olin väärässsä.

Vaarallisen näköisesti se tosin huojahteli, mutta homma kävi aika hienosti.

Tulee ihan mieleen se mielisairaalaan saatu uima-allas, jossa potilaat pomppivat koko päivän ja pitivät hauskaa. Illalla he huokasivat
"Huomenna, kun saadaan siihen vettä, on varmaan paljon hauskempaa."

Tänään täytyy öljytä tuo ulkopuolelta pellavaöljyllä ja josko sitten huomenna siihen saisi veden ja lämmön ja pääsisi kokeilemaan.

Korjaussarja auttanee

Lääkäri epäili keuhkoklamydiaa tai hinkuyskää - antibiootteja ja yskänlääkkeitä peliin, niin eiköhän se tästä ala korjaantua. Ainakin parin tabletin jälkeen olo tuntuu paremmalta.

Eilen oli pihacuppi (agilityä) Minnan ja Jarin pihalla. Olin ajatellut juosta Marilynin kanssa radan, mutta uupumus iski ja sainkin varakuskiksi Marin. Marilyn sai pistellä tosi kovaa kyytiä ja meno näytti hyvältä. Tuo koira ei taida piitata mitään siitä, kenen kanssa se on. Sen verran itsenäinen otus se on, että kunhan tekemään pääsee, niin on kivaa. Kiitokset Marille, varmasti Marilyn nautti, kun sai juosta täysillä.

Olen näin aikaisin ylhäällä, koska lähdemme aivan kohta Haminaan tutustumaan pojan upseerikouluelämään. Onneksi on ilmastoitu automobiili.

Huonossa hapessa

Espanjasta hankittu yskä ja keuhkoihin kertyvä lima ei ota häipyäkseen. Eilisissä agilitytreeneissä luulin jo hetken kuolon korjaavan, tai ainakin uskoin pyörtyväni, kun henkeä ei tullut juostessa oikeastaan ollenkaan. Helle ei helpottanut asiaa lainkaan. Lisäksi ilmeisesti huonosti nukutun yön seurauksena päätä särkee ilkeästi. Tänään on pakko hankkiutua lääkäriin.

Toinenkin perheenjäsen yskii yhtä sydäntäsärkevästi kuin itse teen: Kleo. Lisäksi se juo hurjasti ja pissii matoille. Sain sille nyt ensi viikon tiistaiksi lääkäriajan. Onneksi minulla ei ole tuota juomis- ja pissimisongelmaa. Perhe ei varmaan tykkäisi kovasti...

Agitreeneissä minulla oli oikeastaan yksi suuri ilonaihe. Marilyn lähti jossain vaiheessa kiitämään tiehensä nuuskiakseen jotain kentän toisessa nurkassa ja kun kutsuin sitä, se tuli. Jep jep - ihan normaalia koirankäytöstä, vaan ei Marilyniltä. Palkaksi koiraneito sai jackpotin lihapullia. Ehkä se tulee toistekin.

Vaan nyt en jaksa enempiä kirjoitella - menen hetkeksi vaakatasoon ja kerään siten voimia lääkäriin lähteäkseni.

Vielä kupponen

... kahvia koneeseen ja sitten ehkä jo jaksaisi lähteä työmaata kohti.

Taisin tehdä ennätyksen torkkukytkimen kanssa tätä aamuna - melkein tunnin torkahtelin takaisin uneen ennekuin sain itseni petistä ylös. Mitään rankkaa ei ole tullut tehtyä, mutta varmaan ikä ja helle painavat. Tai siis tuo helle. Ja läskit. Auts, kun tekisi mieli pukea kevyempää päälle, mutta vatsamakkarat ahdistavat mieltä ja mikään ei näytä hyvältä. Kohta varmaan olen siinä pisteessä, että pelkän huokailun lisäksi alan jo tehdä asialle jotain.

Jään jännityksellä odottamaan, teenkö. Ja milloin teen?

Peruskoulun päästötodistus

Ja kun tylsää on niin tässä vielä tämä testitulos, ei tarvitse hävetä, kai. Melkein yhtä hyvä kuin se, minkä sain koulusta. Kai. ;) En nimittäin muista, paljonko keskiarvoni oli, luulisin että se oli 8,8 tai jotain sellaista.

Montako maapalloa sinä tarvitset

Melko karseaa, että mikäli kaikki eläisivät kuten minä, niin tarvittaisiin 4,8 maapalloa. Pitäisikö ryhdistäytyä jotenkin?

Voit itsekin testata osoitteessa http://www.earthday.net/footprint, paljonko tilaa sinä tarvitset.

Ramaisevaa maanantaiaamua

Viikonlopun lakkiaisjuhlat ja omat synttärit ovat näköjään vieneet vanhalta mehut. Ramasee. Reilusti. Onneksi on niin kaunis kesääaamu, ettei yhtään harmita olla hereillä. Töihin meno on sitten ihan toinen juttu...

Hevoset ovat siirtyneet kesärytmiin laidunruohon kanssa. Ne päästetaaän illalla kahdeksan aikoihin isolle laitumelle syömään ja aamulla ajan ne takaisin mustempaan tarhaan. Koko päivää ei voi antaa syödä, etteivät paisu enemmän muodottomiksi. Paitsi Romeo saa kyllä syödä niin paljo kuin jaksaa.

Tänä aamuna Ísing oli hieman eri mieltä siirtymisestä. Sain pariin kertaan käydä sen ajamassa peräpellolta pois, kun ruoho olisi vielä maistunut. Oli jotenkin pradoksaalinen olo: pää oli auringosta jo hionnut, mutta sandaaleissa oli varpailla jäätävän kylmää aamukasteisessa ruohikossa. Keskimääräisesti ottaen siis aivan loistava olo.

Kesäaamu oli erikoisen kaunis. Voikukkapallohöytyvien seasta nousi aamusumua ja harmaanvalkoinen Ísing oli hieno näky laukatessaan sumun keskellä. Sääli, ettei taaskaan ollut kameraa mukana... muuten olisin voinut jakaa kanssanne tämän ihanuuden. Mutta ainahan voitte yrittää mielikuvitella, sellainen tekee aivotoiminanlle hyvää...

---

Vielä 26 aamua lomaan.

Liittymänne on kytketty

Eilen oli toisen kerran agilitytreenit ulkona, Salimäenpolulla. Marilyn ei karkaillut ollenkaan, vaan kuunteli ja toimi aivan mukavasti. Tervetullut yllätys viimekertaiseen verrattuna. Reipas palkkaus edellisellä kerralla (ja toki nytkin) on näköjään saanut pikkukoiruuden mieltämään ko. kentän kivaksi yhteistyöpaikaksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Treeneihin menimme taas pyörällä, se tuntuu olevan sopivan pituinen alkuverkka Marilynille ja itsellenikään tuollainen matka ei ole liikaa.

Minulla on tänään vapaapäivä. Se on tarkoitus viettää siivoamisen merkeissä. Kovin on viime päivinä ollut siivoajiani ikävä. Kun kulkee paljain jaloin kotona, hiekka ratisee varpaissa ja pölypallot leijailevat sivuun. Tänään ne leijailevat huomattavasti kauemmaksi.

Mutta aivan vielä en aloita - ensin otan ansaitut aamutorkut. Luonnotonta rehkiä ennen kahdeksaa, eikö?