Krissen jutut

Yöperhosten aikaa

2009-10-24T10:55:00.004+03:00

Olen muutamana iltana ollut autolla liikkeellä pimeän aikaan ja erehtynyt luulemaan, että sataa lunta. Syynä on ollut lukuisien lentävien yöperhosten joukko.

En muista minään syksynä niitä olleen niin valtavasti. Tänä aamuna niitä tungeksi kuistimme ulkolamppujen ääressä ja etukuistin ikkunalla. Yritin ikuistaa tämän kiehtovan näyn, mutta jotenkin valokuva latistaa koko jutun.

Marilyn luonnetestissä

2009-10-18T22:14:00.004+03:00

Olipa ratkiriemukasta olla Marilynin kanssa luonnetestissä, myös katsojien mielestä. Tyyppi ei kyllä vähästä hätkähdä.

Kun kelkkaukkoa vedettiin meitä kohti, niin otus tutki innokkaana lehtikasaa, kaivelikin sitä vähän ja katseli vain sivusilmällä koko juttua.

Kun kimppuumme yritettiin hyökätä raivokkaasti huutaen, Marilyn yritti päästä pusimaan hyökkääjää.

Kun tynnyri, jossa oli kiviä sisällä päristettiin meidän vierestä alas mäkeä, Marilyn meni tutkimaan tynnyristä singahtaneita kiviä.

Kun polun vierestä singahti haalari pystyyn, se ei taaskaan paljon hätkähtänyt ja palatessamme paikalle, se käveli haalarin yli aika muina miehinä ja nuuskuttaen siitä mahdollisesti löytyviä tuoksuja.

Pimeässä huoneessa se ei yhtään hätkähtänyt sen viereen heiteltyjä kolisevia ämpäreitä - kunhan jatkoi nurkkien tutkimista ruuan tai jyrsijoiden toivossa.

Laukausten kajahdettua se katseli tarkkana puihin, josko sieltä tipahtaisi lintu syliin ja haukahtelikin vähän. Tulos +156.

Testaajat kuulemma epäilivät, että on aika haastellinen otus koulutettavksi.

Koko stoori kuvineen löytyy kenneltyttö Kaisan blogista. Homma on myös videona, mutta se purkamiseksi täällä näkyvään muotoon tarvitsisin hiukan apua. Vapaaehtoisia?

Päivät kiitää

2009-10-17T18:46:00.006+03:00

Tuntuu välillä, että päivät menevät aivan hirveällä vauhdilla, mutta jotenkin en itse ehdi mukaan menoon ollenkaan. Aamut ovat pimeitä ja nyt sen taas havaitsee, koska viime sunnuntaina aloitimme taas hevosten säilöheinäruokinnan. Sunnuntaihin asti ne söivät vain tuoretta heinää maasta.
Tosin kun avasin ensimmäisen säilöpaalin, olivat linnut kerinneet ensin ja paalin päällä kasvoi mielenkiintoinen homekasvusto (kuvassa). Seuraava paali olikin sitten aivan priimaa ja ilolla hepot sen ottivat ruokavalioonsa.

Nyt on siis taas joka aamu, kerran päivällä ja kerran illalla rutiineissa hevosten ruokkiminen. Omalla tavallaan se on mukavaa, etenkin aamuisin jään hetkeksi aina kuuntelemaan rouskutusta, kun hevoset syövät. Se on varmasti maailman rauhoittavin ääni. Päivä alkaa jotenkin leppoisasti, kun sitä seisahtuu kuuntelemaan ennenkuin kiiruhtaa taas päivän touhuihin.

Sitä tulee enemmän vietettyä aikaa sisällä, kun työpäivän jälkeen on pimeää ja päivät tuntuvat lyhyemmiltä. Jotenkin olen myös väsyneempi, kun pimeys laskeutuu niin aikaisin.

Joka syksy hankin jonkin uuden yrttikasvatushärpäkkeen keittiön pöydälle ikäänkuin kesän jatkeeksi. Ukkokultaa moinen aina huvittaa, koska yleensä lopputulos ei ole kovin kaunis, vaan aina jotain kitukasvuisia yrttejä tai sitten liian pitkäksi venähtäneitä rumia roikkuvia juttuja. Tänä vuonna vuorossa olivat tarjoustiskiltä tuollaset korkeat neliönmuotoiset purkit ja siemenet ovat hieman jo itäneetkin.

Mikäköhän siinäkin on, että on mukava seurata, kun jokin kasvaa?

Ylellistä

2009-10-10T10:16:00.003+03:00

Kerrassaan UPEA aamu! Pikkupakkasen jälkeen aurinko paistaa täydeltä terältä ja ilma lämpenee kovaa vauhtia. En ole vielä ulos ehtinyt, mutta näyttää siltä, että on myös aivan tyyntä.

Toistaiseksi voi vielä hetken nauttia siitä ylellisyydestä, että viikonloppuisin aamulla voi nukkua pitkään, mennä suihkuun ja vasta sitten lähteä ulos, koska hevoset elelevät edelleen laidunruoholla. Mikäli ukkokulta saa tänä viikonloppuna kasattua ruokintatason heposille, aloitan nyt kuivaheinän syötön, koska kovat sateet ovat pehmentäneet laitumet niin, että kengälliset kaviot tekevät pahaa jälkeä laitumelle.

Viherpellettisäkkikin pitää käydä tänään ostamassa, jotta sen voi lisätä Romeon ruokavalioon. Olen todella tyytyväinen Romeon syksykuntoon, se on jo kasvattanut itselleen paksun talvikarvan ja saanut melkoisen paljon lihaa luiden päälle. Toivon kovasti sen jaksavan vielä yhden talven. Aamuissani parasta on Romeon innokas hörina, kun menen sitä ruokkimaan.

Muutkin hevosemme, etenkin Félagi, ovat kovia hörisemään ja juttelemaan. Kun olen ollut viikonlopun poissa, ne höpöttävät matalalla hörinällä tervetulotoivotuksensa, kun kävelen polkua alas hakemaan lehteä, vaikka ei olisi edes ruoka-aika. Monet tuntemani hevoset eivät juttele niin kovasti. Ehkä se vaan on niin, että talossa talon tavalla.

Jahas, ehkäpä sitä voisi etsiä vaatteita päälleen, käväistä kaupungilla ja sitten siirtyä vaikkapa hevosen selkään. Sekin tuntuu tänään ylellisyydeltä, koska kiireiden ja kipeän jalkani vuoksi en ole pitkään aikaan moiseen pystynyt.

Ei valoa

2009-10-07T09:48:00.002+03:00

Tarkennuksena otsikkoon - ei luuvaloa eli kihtiä. Onneksi! Netistä lukemani perusteella tämä elintasovaiva ei olisi mitenkään tervetullut. Valoa ei paljon ole luonnossakaan, ulkona raivoaa syksyinen sade ja on aika pimeää.

Minulla on menossa viimeinen sairaslomapäivä, huomenna pitäisi päästä töihin. Jalka ei kyllä ole kunnossa, edelleen onnahtelen paikasta toiseen, mutta on se toki parempi kuin lauantaisen kisaurakan jälkeen, koska olen levännyt ja pitänyt koipea ylhäällä.

Eipä kuulu muuta uutta. Täällä neljän seinän sisällä ei paljon tapahdu.

Tyhmästä päästä kärsii vasen jalka

2009-10-06T08:07:00.003+03:00

Kuten aiemmin kerroin, olin torstaina agilityharkoissa ja jalka tuli kipeäksi. Kävin perjantaina ostamassa siihen tukisiteen, jotta voisin osallistua agilitykisoihin lauantaina. Olin ilmoittanut Marilynin 3 kilpailuun Riihimäelle, jossa olimme tammikuussa aloittamassa kisauraa kahden hyllyn verran.

Jalka oli niin kipeä, että olisi ehkä kannattanut jättää starttaamatta, mutta koska olin taas lopultakin saanut kisarimakauhun selätettyä, en malttanut olla menemättä. Ekalle radalle Marilyn karkasi, kävi moikkaamassa tuomaria ja lähti sitten mukaani melko mallikkaasti. Onnistuimme kuitenkin haalimaan radalta 3 kieltoa, joten tulos oli hylätty. Se ei kuitenkaan harmittanut, koska otus tosiaan teki rataa kanssani paikoitellen varsin hyvin.

Jalka kylläkin oli pahuksen harmissaan ja nostinkin se penkille tunnin tauon ajaksi. Tokalle radalle Marilyn karkasi taas ja onnistuimme totutusti taas keräämään kolme kieltoa, joten lopputulos oli hylätty. Jalka oli vielä kipeämpi ja nostin sen taas penkille, jotta se ei turpoaisi aivan muodottomaksi.

Kolmas startti: tällä kertaa pikkukoiruuden mielenkiinto agilityyn vaikutti jokseenkin herpaantuneelta, kun se lähtölinjalla haukotteli ja katseli samalla sillä silmällä ympärilleen selvästi etsien jotain viihdykettä. Nyt se ei siis karannut lähdöstä, mutta kun olisi pitänyt kääntyä 90 asteen kulma kolmannelle esteelle, tyyppi menikin nenä maassa suoraan eteenpäin. Sain se kuitenkin runsaasti kehumalla ja innostamalla jatkamaan ja intokin löytyi uudelleen. Oma liikkuminen oli vain jo aika vaivalloista ja radan puolivälin paikkeilla otus töräytti itsensä väärään päähän putkea. Näin oli päivän kolmas hylly saavutettu. Onnuin maaliin, koska enää ei ollut taistelumieltä jäljellä juoksemiseen.

Positiivista on se, että kenneltytöksi mukaan houkuteltu Kaisa ei kertaakaan joutunut maalissa ottamaan koppia, vaan sain eläimen ihan itse kiinni. Toinen hyvä juttu oli kisapaikan maittavat tarjoamiset: aamupalaksi kahvia ja pizzaa ja ennen kotiinlähtöä muurinpohjaletut hillolla, namm.

Sunnuntai menikin sitten melkein levossa, kävin kyllä vetämässä yhdet agilitytreenit illalla, mutta siellä ei onneksi juurikaan tarvinnut liikkua. Meillä oli muuten varsinaiset invatreenit, koska yksi treenaajista oli paikalla polvikierukka hajonneena ja ohjasi koiraansa onnahdellen. Meikäläinen onnahdellen ohjasi sitten ohjaajaa. Para-agilityä parhaimmillaan.

Eilen tie veikin sitten lääkäritädin luokse. Kolme päivää sairaslomaa, tulehduskipulääkkeet ja verikokeet. Suurimpana epäilynä lääkäri piti vaivaan kihtiä. Hitsinpitsi, pitää jättää pihvit ja punaviinit vähemmälle. Voivoi, miten sitä kestää...

Lokakuu toi pakkasaamut

2009-10-02T07:08:00.005+03:00

Kuukausi vaihtui lokakuuksi eilen ja ilokseni se toi samalla pikkupakkaset öihin ja aamuihin. Joku varmaan ihmettelee, mitä ihanaa siinä on ja selitys on siinä, että oikea talvi saisi tulla nopeammin ilman tyhmää vesisadetta ja loska-aikaa.

Erityisen kiehtovia ovat sumuiset aamut. Kun maa on kylmänkosteaa ja ilma lämpenee, nousee todella paksu sumu, joka kietoo kaiken pehmeään vaippaan. Kun kulkee sumun läpi, iho saa ihanan pisaramaisen raikastuksen.

Syksy on aina hyvien päätösten aikaa ja olenkin jo jonkin aikaa yrittänyt saada itseäni kevenemään, tosin ilman lopputuloksia. Aina on jokin hyvä syy syödä jotain hyvää... Ehkä se tästä huonon omatunnon myötä alkaa kohenemaan.

Toinen hyvä päätös on aloittaa kunnolla tavoitteellinen agilityharrastus. Eilen olin pitkästä aikaa treeneissä ja Marilyn oli asiasta todella innoissaan. Pari korttelia ennen hallia en enää kuullut autoradiota, kun tyyppi ulvoi innoissaan. Marilyn olikin todella mukava, etenkin ekalla radalla se painalsi menemeään hirmuisella vauhdilla ja tiukoin käännöksin. Ilahduttavaa on se, että se toimii jokseenkin käskyjeni mukaan. Harmillista taas on se, että käskytys on mitä on...

No, joka tapauksessa jokin aivotoiminnan häiriö sai minut ilmoittamaan meidät huomiseksi kolmeen kisaan Riihimäelle. Ensimmäisella radalla se on luultavasti aivan sekaisin riemusta, koska on päässyt uuteen paikkaan ja siellä on ihan uusia rimannostajia moikattavaksi ja pussattavaksi. Toka rata saattaa mennä melko hyvin ja kolmannella sen keskittymiskyky on jo herpaantunut, joten se tekee ihan mitä se lystää... Tai sitten ei. Yritän keskittyä ajattelemaan positiivisesti ja miettiä, miksi kaikki menisi todella hyvin.

Yksi ongelma minulla on: nilkka kipeytyy pahasti juoksemisesta. Päätin jäädä täksi päiväksi etätöihin, koska joudun nilkuttamaan kipeän nilkan vuoksi. Pitää pitää peukkuja, että huomenna on tuo kipu poissa. Lääkäriinhan ei pikkuvaivoissa voi mennä...

MM-kisamatka Itävaltaan

2009-09-26T08:15:00.008+03:00

Viime viikonloppu meni huikeissa maisemissa ja huikeissa tunnelmissa Itävällassa, Dornbirn-nimisessä kaupungissa agilityn MM-kisakatsomossa. Maisemat hallissa toki eivät olleet hienot, mutta matkat sinne ja takaisin majapaikastamme olivat upeat.

Suomi sai kisoissa kaksi kultaa, joten kisakatsomossa oli syytäkin riemuita. Eräät matkalaiset olivatkin kotiinpalatessa lähes ilman ääntä, kurkusta tuli vain käheää röhinää.

Torstaina teimme pienimuotoisen ennätyksen maiden lukumäärän suhteen: lähdimme Suomesta, meillä oli välilasku Riikassa, Latviassa. Latviasta jatkoimme Sveitsiin Zürichiin ja sieltä Itävallaan puolelle. Kun olimme majoittuneet, päätimme lähteä Lichtensteiniin olusille ja vielä piipahdimme myös Saksan puolella samoissa merkeissä. Näin tulimme käyneeksi kuudessa maassa samana päivänä. Minulle ainakin tuo lienee henkilökohtainen ennätys yhden päivän aikana.

Olimme pikkupeikon kanssa matkalla 11 hengen ryhmässä ja porukka oli tosi mukavaa ja saimmekin runsaasti ikää lisää nauraessamme omituisille vitseillemme ja kaikenlaisille puolivillaisille jutuille. Samalla saimme muutaman uuden agilityhenkisen ystävyyssuhteen, joten kisoissa ja muissa tapahtumissa on taas uusia ihmisä moikattavaksi.

Itse kisoissa näki kyllä hyvin, millä tasolla agility maailman huipulla on. Koirat menevät todella kovaa, suorilla mennään aivan koiran maksimijuoksunopeutta. Huipuillakin oli taatusti tekemistä ja virheetön suoritus vaati todella hyviä hermoja ja teknistä osaamista.

Itse halli oli valokuvauksen kannalta varsin pimeä, joten kuvia sieltä ei ole oikeastaan ollenkaan. Alle oleva kuva rataantutustumisesta lienee ainoa kamerassani oleva, joka ei ole ihan hämärä.

Sen viiden päivän aikana, jonka olimme poissa, oli syksy Suomessa edennyt jo ruskavaiheeseen ja olemme saaneet nauttia kauniistä päivistä.

---

Tänään saan alkaa nauttia lempipuuhastani, siivouksesta - talo on kuin poltergeistin jäljiltä.

Ukkokulta on golfkisoissa ja pikkupeikko on agilitytreeneissä ja kilpailuissa tänään. Onnea molemmille!

Hajanaisia syyshavaintoja

2009-09-10T07:13:00.003+03:00

Tänä vuonna on poikkeuksellisen lämmin syksy. Eilen pidin etäpäivää ja hyppäsin puoli neljän aikoihin ponin selkään ja teimme kolmen vartin vauhdikkaan lenkin Félagin kanssa ja palattuamme se oli monesta kohtaa aivan valkoisen vaahdon peitossa. Talvikarva on lyhyttä, mutta tuuheaa, joten lähes 20 asteen lämmössä ponilla on varmasti kuuma. Halukkaasti se silti liikkui eteenpäin.

Syksy etenee hyvää vauhtia. Nyt luonto on sellaisessa tummanvihreässä vaiheessa. Hyvin harvat puut ovat vaihtaneet värinsä jo punaiseen tai kellastumaan päin, suurin osa luonnosta on aivan tummaa, upeaa vihreää. Kevät on vaaleanvihreä ja syksy upean tummanvihreä. En osaa sanoa, kummasta pidän enemmän.

Äsken, kun kävin postilaatikolla, tupsahti painomusteen tuoksun myötä mieleen vanha muisto niiltä ajoilta, kun mummolassa haettiin yhteislaatikolta sanomalehti ja muukin posti ja ne piti kaikki plärätä läpi, jotta löysi omat postinsa. Mitenkähän nykyisin suhtauduttaisiin siihen, että naapuri voi käpälöidä (ja lukea) kaikki taloon tulevat postikortit ja katsoa lähettäjät kirjeistä?

On hieman masentavaa, kuinka vähän olen viime aikoina harrastanut yhtään mitään. Ratsastusta sentään tulee jonkin verran tehtyä, mutta usein olen töiden jälkeen löpsähtänyt sohvalle nukkumaan ja herättyä on jo ollut sen verran pimeää, etten ole viitsinyt lähteä minnekään. Loppukesästä en myöskään ole käynyt lainkaan agilitytreeneissä ja syksyn kaksi ekaakin vuoroa jäävät väliin. Toinen tosin sentään agilityn vuoksi, sillä lähdemme pikkupeikon kanssa katsomaan MM-kisoja Itävältaan.

Pikkupeikko täytti viime perjantaina 20-vuotta. Uskomaton lukema. On vaikeaa uskoa, että siitä on niin kauan, kun pieni, ryppyinen nunnannäköinen olento putkahti maailmaan. (Ihan totta, sairaalan kuvissa pimu näyttää ihan pieneltä nunnalta.) Peikkolapsi harjoitteli syntymäpäivänään lentokoneeseen ehtimistä. Keflavikissä pääsee koneeseen, vaikka tulisi kentälle vain 5 min ennen koneen lähtöä - se on nyt kokeiltu.

---

Luonto on ennen kaikkea tuhlaavainen. Älä usko niitä, jotka kertovat kuinka taloudellinen ja säästäväinen luonto on. Eikö olisi halvempaa jättää lehdet puihin? - Annie Dillard

Syksy saa...

2009-08-25T07:07:00.004+03:00

On se vaan pakko myöntää, että syksy on tulossa. Aamulla maan peittää todella runsas kaste ja lämpötila on vain 7,5 C. Illat ovat jo säkkipimeitä. Syksyn kirpeys tuntuu kyllä mukavalta, koska kesällä saimme kunnon helteitäkin.

Eilen sain uutisia kahdeltakin serkkutytöltä: toisesta oli tullut mummo toisen kerran ja toisen lapsi oli juuri Jorvissa odottelemassa synnytyksen käyntiinlaittoa, jotta serkkutytöstä saisi kolminkertaisen mummelin. Pieniä tyttöjä putkahtaa sukuun, mukavaa. Hämmästyttävää minusta on se, että nämä molemmat monikertaiset mummelit ovat minusta ihan pikkutyttösiä vielä iältään, toinen ei ole vielä edes viittäkymmentä.

Tässä maatilan, koirien ja hevosten keskellä elämisessä on se varjopuoli, että tuntuu olevan kovin vaikeaa irtautua omista ympyröistään ja matkustaa tapaamaan kauempana (tai edes lähempänä) asuvia sukulaisiaan. Muutenkin yhteydenpito ihmisiin on kovasti vähentynyt. Minun ei ole vaikeaa kuvitella itseäni vanhana mummelina täysin erakoituneena tänne metsään... Kaiken voi hoitaa netin kautta, eikö?

Meidän ikäluokkamme ja etenkin meidän lapsemme tarvitsevat vanhainkotiin kunnon laajakaistayhteydet, että voivat irccailla naapurihuoneeseen ja kertoa Facebook-statukseen, toimiiko vatsa tänä aamuna vai ei. Varmaan tälle syntyy jokin upea lyhenne asian lyhyeen ilmaisuun, kuten on syntynyt muillekin usein tarvittaville fraaseille. Shit comes well = scw, problems with shitting = pws, have to piss 10 times in a night = P10. Ken elää, se näkee...

No, ehkäpä alan etsiä jotain jokseenkin säällistä päälle puettavaa, jotta pääsisin töihin. Tarvontiellä on kuulemma hirveä ruuhka, joten voipi olla, että lähdenkin Vihdintien kautta. Valtaisaa vaihtelua elämään.

Paluu arkeen

2009-08-20T07:15:00.004+03:00

Eilen alkoivat sitten taas työt. Vaikealta tuntui nousta kuuden jälkeen ylös normaalin yhdeksän sijaan. Aamusumuinen, loppukesän kirpakka ilma herätti kuitenkin yllättävän pehmeästi. Tänä aamunakin on samanlaista: aurinko paistaa, mutta lämpöä on vain n. 7 astetta, sumu leijuu maiseman yllä ja voi aavistaa, että päivästä tulee kaunis.

Kun kuulee Romeon hörinän oven takaa mennessään antamaan sille aamumysliä, ei voi olla hymyilemättä. Vanhan hevosen into ja elämänhalu näkyy kirkkaista silmistä ja tuntuu ruokakauhassa, kun se malttamattomana tönii kättä saadakseen ruuan nopeammin. Kissakin pyörii jaloissa tyytyväisen oloisena. Nämä ovat mukavia aamuja verrattuna niihin sateisiin ja säkkipimeisiin, joita vielä on edessä.

Onneksi tämä työviikko on vain kolmipäiväinen! On pakko myöntää, että päiväunille oli kiire, kun pääsin eilen töistä. Ihminen lienee luonnostaan aika laiska eläin, kun sitä niin nopeasti tottuu myöhäisiin aamuherätyksiin ja päiväuniin. Vai lienenkö minä tällä hetkellä vain erityisen raukea yksilö?

----
Pysyvä viisauden merkki on se, että näkee ihmeellisen tavallisessa. - Ralph Waldo Emerson

Kesälomasta sairaslomaan

2009-08-14T10:53:00.003+03:00

Onpas aika kulunut nopiaan, kun on ollut mukavaa! Kesäloma on ohi. Tai kesäloma vaihtui eilen sairaslomaksi, kun puhelindiagnoosin perusteella sain H1N1-epäilydiagnoosin ja 6 pv sairaslomaa. Lomaa ja eristystä jatkuu siis ainakin tiistaihin asti.

En ole hirveän kipeä, pieni kuume on päällä, kurkku on kipeä, nuha on alkamassa. Ekana yönä sairastin rajusti vatsaa, mutta onneksi se on ohi. Kovasti nukuttaa koko ajan, joten en ole tosiaan ihan tervekään.

Kesäloma meni oikeastaan kuin siivillä. Viime viikon olimme ukkokullan kanssa Rodoksella. Kreikka oli minulle kokonaan uusi maa, joten mielenkiintoista nähtävää riitti kyllä viikoksi. Upeinta oli ehkä meri - häikäisevän turkoosinsininen ja suhteellisen puhdas. Ukkokulta snorklaili joka päivä varmaan parisen tuntia. Söimme hyvää ruokaa ja joimme maittavia viinejä joka päivä. Mitäpä sitä muuta lomalta kaipaisi?

Toissapäivänä oli pikkupeikon vuoro lähteä. Hän lähti kolmeksi viikoksi Islantiin, tutulle maatilalle töihin. Hiukan tuntuu talo tyhjältä, kun peikko ei ole täällä. Siihen on taas tottuminen, koska samantien, kun hän palaa Islannista, hän muuttaa taas Muurlaan. Tosin Karmaa ei kyllä voi olla huomaamatta, se vie leijonanosan minulle tarkoitetusta sängynpuoliskosta ja murisee kovasti, kun sitä välillä joudun siirtelemään. Karman murina ei kylläkään ole mitenkään uskottavaa.

Tänä aamuna yritin nukkua pitkään, koska yksinäiset päivät kotona ovat niin tylsiä. Yhdeksän maissa Marilyn päätti tehdä siitä lopun: heräsin siihen, että pienen koiran molemmat etutassut pitelivät tukevasti korvaani, jota samalla tehokkaasti nuoltiin. Ylöshän se oli sitten noustava.

---

Mutta nyt lounaan valmistukseen.

Nynny-Félagi

2009-07-23T10:13:00.003+03:00

Romeo-shettiksellä on oma laidun. Olen pitänyt ylintä aitalankaa kiinni, jotta issikat eivät pääsisi päivisin sinne, mutta Romeo voisi kulkea vapaasti. Tässä päivänä muutamana olivat kuitenkin Vissa ja Félagi karanneet aitalangan alitse syömään ennen aikojaan.

Ilmeisesti langasta oli tullut Félagille ohimennessä sähköisku, koska toissapäivän iltana, kun päästin issikoita yöksi laitumelle ei Félagi mennytkään muiden mukana portista, vaan jäi aidan toiselle puolelle epäluuloisena nököttämään. Ajattelin, että hetken harkittuaan se menee syömään.

Aamulla, kun tulin siirtämään ponit päiväksi pois laitumelta, oli Félagi edelleen portin pielessä eikä ollut uskaltanut mennä ollenkaan syömään. Se hirnui sydäntäsärkevän kovaa: "Mami, mä en oo syönyt yhtään, en yhtään!" Se piti riimulla kuljettaa portin ohi, jotta se uskalsi mennä syömään.

Todellinen iso nössö!

Loma-aamu

2009-07-21T08:04:00.003+03:00

Kesälomani pääjakson toinen päivä on aluillaan. Eilinen päivä meni pääosin viikonlopusta toipuessa, nukuin pitkään, kävin ratsastamassa, nukuin lisää ja kävin vetämässä illansuussa agilitytreenit.

Olin viikonlopun Turussa Suomen agilitymaajoukkueen karsintakilpailuissa kuuluttajana. Päivät kävivät kyllä työstä: ekana päivänä kisat kestivät klo 8-23 ja tokanakin klo 8-19. Onneksi oli toinenkin kuuluttaja koko ajan, että saimme vuorotella. Tunnelma kisoissa oli mahtava. Etenkin finaalipäivänä halliyleisö eli täysillä mukana joka radassa ja huutomyrsky ratojen jälkeen oli hirmuinen. Täytyy myöntää, että itsekin huusin mikrofoniin pelkkää öööö'tä, kun jokin huikea suoritus oli takana.

Pari koirakkoa jäi erityisesti mieleen: maksien Elina Jänesniemi & bordercollie Omie, jolla kisaikäkin on täyttynyt vasta runsas vuosi sitten sekä Carolina Pellikka & shetlanninlammaskoira Kerttu, joka oli varma lähtijä jo neljännen radan jälkeen ja teki koko karsintojen ajan varmoja ja tuulennopeita ratoja. Tulee olemaan jännittävää nähdä itse kisapaikalla Itävällassa, miten näillä koirakoilla menee.

Täällä kotona on tänään hyvin rauhallista: pikkupeikko on kesätöissä poimimassa saskatooneja ja ukkokulta lähti työmatkalle Turkuun, joten voin tämän päivän puuhastella ihan omiani omaan tahtiin. En ole tehnyt mitään suuria suunnitelmia: pyykinpesua, ratsastusta ja kauppareissu pitää tehdä, koska jääkaapissa on aika tyhjää. Toisessa kaapissa ei ole enää edes valoa.

Meillähän on kaksi jääkaappia: toisessa on vain avaamattomia tuotteita ja toiseen siirretään, kun tuote avataan. Se on varsin näppärää, koska avaamattomien jääkaappia ei usinkaan tarvitse pestä ja kertavilkaisulla näkee, mitä sinne pitää täydentää.

Taidanpa ottaa kolmannen kupposen kahvia...

---

Olkoon elämäsi keveässä veneessä vain tarvitsemasi: kodikas koti ja yksinkertaiset ilot, yksi tai kaksi mainitsemisen arvoista ystävää, joku jota rakastaa ja joka rakastaa sinua, kissa, koira, piippu tai pari, tarpeeksi syötävää ja päälle pantavaa, ja hiukan enemmän kuin tarpeeksi juotavaa, sillä jano on vaarallinen asia. - Jerome K. Jerome

Vesihevosia

2009-07-08T20:17:00.006+03:00

Hevosten uittaminen järvessä on yksi kesän kohokohtia, varmaan myös hevosten mielestä.

Viime kesä oli jotenkin niin kolea, ettei sellaista tullut ollenkaan tehtyä, mutta viime viikolla oli sopivan lämmintä ja pikkupeikko halusi lähteä homman hoitamaan.

Kuvista voi päätellä, että hepot nauttivat kovasti - varmaan paarmanpuremat ovat kutisevia ja ikäviä ja vesi viilentää mukavasti.

Toivottavasti tätä tulee useamminkin tehtyä.

Ei enää heinästressiä

2009-07-07T08:31:00.004+03:00

Kaikki heinät on saatu taas tänä vuonna korjattua. Eilen illalla ajeli heinäurakoija suurimman osan pakettiin. Laatu vaikutti ihan hyvältä, mutta tietenkin jännittää, mitä paketista löytyy, kun ensimmäinen lokakuun alussa hevosille tarjoillaan.

Laiskuri-minulle sopii tämä urakoijan toimesta tehty heinätyö mukavasti, kun ei tarvitse kun puhelimella soittaa ja laskunsa maksaa.

Laiskurista puheenollen, hiukan hävettää, kun eiliset agilitytreenit jäivät väliin pelkästään siksi, että olin niin julmetun väsynyt. Aika turhaahan tosin on treenata, jos oma vire on surkea. Nyt pian jostain energiaa tännepäin!

Yliannos Ypäjää

2009-07-06T07:11:00.004+03:00

Kesän isot issikkatapahtumat ovat osaltani ohi. Mestaruuskisoissa ja ennen niitä urakoin apulaiskilpailunjohtajana ja jalostusnäyttelyssä johtajana. Tapahtumat osuivat peräkkäisille viikonlopuille. Edellisviikolla olin torstaista sunnuntaihin Ypäjällä ja viime viikonloppuna perjantaista lauantaihin. Minua alkaa välittömästi väsyttää, kun joku mainitsee Ypäjän nimen.

Huomaan kyllä olevani tavallista väsyneempi, kun viikonloputkin ovat menneet työn touhussa. Jonkin verran tulee valvottuakin, kun samanhenkisiä ihmisiä kokoontuu yhteen järjestämään näitä tapahtumia. Sehän on yksi syy olla mukana, että tapaa kivoja, samoista asioista kiinnostuneita tyyppejä.

Nyt seuraava viikonloppu on varattu ihan vain itselle (lue: kodinsiivousta) ja sitten on agilityn MM-karsinnat Turussa, jonne olen luvannut mennä kuuluttajaksi. Samantien alkaa lomakin eli vielä kaksi viikkoa vietän töissä ja sitten luultavasti lomani myötä alkavat upeat kesäsäät uudelleen.

Tosin eilen kävi urakoija kaatamassa meillä heinää nurin, joten parin päivän pouta olisi taas toivottava ilmiö, jotta saisimme pakettiin hyvälaatuista heinää talven varalle. Pitäkäähän peukkuja sille.

Heinänkorsia ja hellettä

2009-07-01T07:16:00.003+03:00

Heinää on housuissa ja lattialla ja kaadettuna pellolla. Heinähommat saa tänä vuonna tehdä aivan unelmaolosuhteissa - heinäpoudilla. Ainoastaan loma puuttuu eli heinähommiin pitää joutua vielä oman työpäivän lisäksi.

Eilen tehtiin parin tunnin rupeama naapurin Katjan avustamana ja selkälihakseni kyllä tietävät, että hommissa on oltu. Kivulias jomotus tuntuu aivan joka lihaksessa. No, ehkäpä tänään helpottaa, kun työpäivän jälkeen taas jatketaan.

Vielä vajaat kolme viikkoa lomaan...

22.6.2009 Romeo - 30 vuotta

2009-06-23T07:26:00.004+03:00

Ihana vanhus on hyvinkin harmaantunut, mutta toissatalvisen sairastelun jälkeen kuntoutunut aivan entiselleen.

Laukka, jopa pukkilaukka, sujuu ja elämä maistuu.

Poika on kova hörisemään ja seuraa tarkkana maailmaa ympärillään.

Eilistä syntymäpäiväänsä herra vietti lepäillen auringossa, syöden ja tyylikkäästi - ehkä hieman kuola suupielestä valuen - vettä siemaillen. Illalla pikkupeikko kävi rapsimassa talvikarvaa pois ja se oli kovasti nautittavaa.

Onnittelut vielä kerran!

Ihonkuorintalakanat ja muuta näpsää

2009-06-17T07:23:00.004+03:00

Eilisen pitkän päivän jälkeen pötkähdin nukkumaan ja heti alkoi jotenkin tuntua kiusalliselta. Nousin uudelleen ylös katsomaan, minkä päälle olin käynyt nukkumaan ja lakanoilla oli sellaista hienoa, kuivaa hiesua n. 2 mm kerros. Sininen lakana oli kauttaaltaan kauniin punaruskea. En jaksanut enää puolen yön jälkeen lähteä vaihtamaan puhtaisiin, joten häädin ensin kolme onnellista, kerälle kiertynyttä koirakaveria alas sängystä ja rapsautin sitten suurimman osan hiekasta lattialle. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi voinut kokeilla nuorentaako tuollainen kokovartalokuorinta... heh.

Maanantaina piti olla Marilynin agilitytreenit, mutta jouduin kokouksen vuoksi perumaan menomme. Yritin olla vitsikäs sähköpostissani ja kerroin, että Marilyn tod.näk. osaa tulla itse paikalle, mutta ei pärjää ilman ohjaajaa. Toisinaanhan Marilyn karkureisuuillaan on käynyt ainakin melko lähellä Salimäenpolun treenikeskusta, sinne lienee meiltä n. km linnuntietä matkaa. Kun olin lähdössä kokoukseen viiden aikoihin, hyökkäsi Marilyn takaani ja ponkaisi oven vaudilla auki ja singahti hurjasti haukkuen kohti kylää. En voinut kuin naurahtaa itsekseni: "Nyt se tyttö on tuntia liian aikaisin treeneissä - voi voi - tyhmänä pitävät, kun ei edes kelloa tunne."

Kun lähes viiden tunnin reissun jälkeen palasin kotiin, istui keskellä ajotietä uupuneen ja tyytyväisen näköinen kurainen koiratyttö. Avasin auton oven ja se loikkasi syliini ja nukahti heti. Oli kuulemma pitemmän aikaa juoksennellut haukkuen pihapiirissä, mutta ei ollut ilman vaivaa antanut itseään ukkkokullalle kiinni. Hän oli vain ikkunasta naureskellut jaloista ja mahasta täysin mustaa koiraa. Sen verran oli koiratypykkä juoksennellut märässä nurmikossa ettei ollut aivan musta, kun pomppasi autossa syliini.

Luultavasti se ei kumminkaan ollut treeneissä käynyt.

---
Ja ihan muihin asioihin - kesäiseen pihapiiriimme: Saimme aikanaan tupaantuliaislahjaksi alppiruusun (lähes 20 vuotta sitten) ja koskaan se ei ole tehnyt niin upeita kukkia kuin tänä vuonna. Sitä tulee hyvälle mielelle aamuisin, kun se kurkistaa ikkunasta sisään.

Suvisunnuntai

2009-06-14T18:57:00.004+03:00

Viime yönä oli hurja ukonilma, vettä tuli ja salamoi. Päivällä olikin todella painostavaa ja ensimmäistä kertaa kesän ratsastuslenkin jälkeen huuhtelin hikisen Félagin letkulla. Se selvästi nautti siitä, vaikka vesi oli kaivokylmää.

Tänään olen hiukan yrittänyt kaunistaa pihapiiriä.

Tästä lähdettiin.

Ja tähän päädyttiin. Kunhan taimet hiukan kasvavat, niin tulos voi olla mukavan näköinen.

Muutapa en sitten ole tänään saanutkaan aikaiseksi. Tosin en tiedä, miksi kaiken aikaa pitäisikään puurtaa. Kesä etenee muutenkin: Ensi viikonloppuna on jo juhannus!

Kesä jatkuu

2009-06-12T07:33:00.003+03:00

Nyt kesä on alun hellejakson jälkeen normalisoitunut sille "lyhyt ja vähäluminen" -tasolle, jota Suomessa odottaakin saavansa. Päivänä muutamana olemme saaneet nauttia jopa +4C -lämmöstä. Hrr.

Vielä on viikko juhannukseen ja siitähän päivät sitten alkavat lyhetä ja syksy tulee. No, en itseasiassa ajattele niin kovinkaan usein, etenkin kun oma lomani asettuu heinäkuun loppuun - elokuun alkuun. Olisin kyllä mielestäni jo kovin loman tarpeessa. Sitä huomaa niin hyvin, miten saamaton ja jaksamaton sitä nykyisin on. Päikkärit töiden jälkeen ei ole mikään harvinaisuus.

Tosin olenhan toki tehnyt aika paljon töitä issikkamestaruuskisojen eteen, joten ihan saamattomaksi en sentään ole jäänyt. Liikkuminen ja ratsastaminen vain on jäänyt kovin vähälle.

Josko tänään saisi edes sen verran intoa, että punkeaisi itsensä ruunapojan kyytiin ja kävisi heittämässä ratsastuslenkin. Säät ainakin taitaisivat suosia: ei ole liian kuuma eikä kylmä.

---

Onneksi on perjantai. Onneksi.

Hellepäivää pukkaa..

2009-05-31T10:06:00.004+03:00

Ajattelin illalla, että ihanaa, kun saa rauhassa nukkua pitkään. Pikkupeikon ja Karman startit Stadi Gamesissa on vasta illansuussa.

Niinhän se sitten menikin, aivan suunnitellusti:

klo 5:50 Karma juoksee edestakaisin ja vinkuu - sillä oli järkyttävä pissihätä, melkein talo upposi, kun vein kaikki koirat pisulle
klo 7:30 kuulin omituista kolinaa keittiöstä ja kuvittelin Karman oleva ruokatynnyrin kimpussa, mutta se olikin ukkokulta, joka yritti kiinnittää eilisen grilli-illan aikana irronnutta keittiönkaapin ovea takaisin paikalleen
klo 8:10 järkyttävä huutorääkyhaukku, kun pääskynen oli lennähtänyt sisälle ja koirat yrittivät sitä tavoitella

Jotta sellainen rauhaisa sunnuntaiaamu.

Tänään tulee todella kuuma päivä, aamulla jo enne yhdeksää oli yli 20C varjossa. Mukavaa, mutta hieman uuvuttavaa. Taidan siirtyä kuistille hörppimään aamukaffetta.

Mahtaa ukkokultaakin illalla uuvuttaa, hän lähti juuri golfkilpailuihin. Siellä aurinko porottaa aika esteettömästi.

Kesä on astunut ovesta sisään

2009-05-30T07:07:00.003+03:00

On kesä. Käki kukkuu, linnut laulaa, maailmani on aivan vihreä.

Pikkupeikko muutti eilen kesäksi kotiin. Pieni auto oli aivan pullollaan talven aikana kerääntyneitä tavaroita. Ihan nauratti, kun takapenkillä oli ihan pieni, Karman kokoinen, tyhjä tila ja muuten auto oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Petauspatja, lakanoita, vaatteita, kasseja, koiranruokasaavi. Kauheasti pikkuinen oli tavaraa saanut haalituksi sinne Muurlaan talven aikana.

Olisipa kiva, kun hän saisi kesäksi jotain töitä. Samaten pojalle toivoisi jotain hommaa. Mihin tämä maailma onkaan menossa, kun meillä on varaa antaa kokonaisen sukupolven vain elellä ilman mielekästä työtä? Tunnen todella monta 20-25 -vuotiasta, joilla ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa. Se on kyllä väärin!

Mutta se ei ole väärin, että täksi viikonlopuksi on luvattu hellettä. Nousin taas klo 6 ylös, koska lähden mukaan, kun pikkupeikko menee stadigamesiin Karman kanssa. Sekä tänään että huomenna heillä on kaksi starttia. Peukut pystyyn, että lopultakin tulisi nollia!

Vain pakki puuttuu...

2009-05-23T13:40:00.006+03:00

Pitkän viikonlopun vietto alkoi helatorstaina Marilynin kanssa luolakokeella. Paikka oli sama kuin viimeksikin ja matkaa koepaikalle vain 15 min. Joku oli tullut Jyväskylästä asti, joten osaisin kyllä arvostaa sitä, että matkaa on vain noin vähän.

Tällä kertaa yritettiin jo A-astetta ja luvassa oli vielä luonnonluolan tarkastus ja mikäli kaikki menisi hyvin tulisi Marilynistä käyttövalio. Kolmella kokeella kuulemma ei useinkaan onnistuta valioksi pääsemään, joten se olisi huomionarvoinen suoritus.

Tuomarin puhuttelussa hän sanoi, että edellyttää koirlta ainakin kolmea iskua, joten ihan vähällä ei koetta keskeytettäisikään. Saimme arvonnassa numeron 11, joten odotteluaikaa oli aivan riittävästi.

Tyhjän luolan tarkastus on molemmilla aiemmilla kerroilla mennyt Marilynilta aivan loistavasti ja luulinkin, ettei tämä kerta ole mikään poikkeus. Vaan kuinkas kävikään. Tyttö istui melkoisen pitkään ensimmäisellä pesällä ja haukkui ja raapi sitä haittaluukkua, jonka kautta kettu oli otettu pois. Ajattelin jo, ettemme edes pääse kokeeseen, koska Marilyn ei mennyt hakupesän ohi lainkaan. Yhtäkkiä tyttö sitten piipahtikin hakupesän takana - hädin tuskin - ja palasi heti takaisin raapimaan haittaa. Tuon pikku piipahduksen ansiosta pääsimme sitten mukaan varsinaiseen riistakokeeseen. Tuomari kävi naurahtamassa meille, että "kylläpä oli hilkulla kokeeseen pääsy".

Seurasin tarkkaan muiden koirien kokeita ja kovin oli erilainen tuomari kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Hän todella vaati koirilta kovaa luonnetta ja useita iskuja ketun kanssa. Moni koira nostettiin ulos luolastosta kuono veressä ketun iskemistä naarmuista.

Ennen Marilynia oli yksi A-asteen koira ja ajattelinkin, että se on nopeasti ohi, mutta ei - koira iski vain kerran ja jäi sitten haukkumaan ja niin senkin koe kesti 20 min. Minulla löivät jalat jännityksestä loukkua, kun odottelin Marilynin kanssa pihalla.

Lopulta sitten päästin Marilynin ahdinkoputkesta läpi ja se meni vaivattomasti luolastoon, mutta ei lähtenytkään kaivamaan itseään hiekasta huippuvauhdilla läpi kuten harjoitellessamme asiaa, vaan tuli taas istumaan siihen ensimmäiseen pesään. Se istui 8 min aivan hipihiljaa ja sitten yhtäkkiä se syöksyi hiekkaesteelle ja lävisti esteen (tuomarin sanoin) huippuvauhdilla ja suorastaan törmäsi haittaan, joka oli sen ja ketun välissä. Rämäys oli niin kova, että hetken ajattelin sen pyörtyneen. No ei se pyörtynyt, vaan aloitti kiivaan haukun ja välittömästi haitat poistettiin ja Marilyn syöksyi ketun perään kuin ammuttuna. Kaksi kertaa kettu iski ja kaksi kertaa Marilyn iski takaisin. Tuomari epäili, ettei siinä ole peruutusvaihdetta ollenkaan, koska se ei kuulemma perääntynyt tuumaakaan ketun iskuista, vaan iski itse kiivaasti heti takaisin. Näin ollen tuomari keskytti kokeen. Hymyillen kävin hakemassa koiran pois luolastosta. Sen poskesta valui verta, mutta ei siinä itsessään ollut naarmuakaan, vaan veri oli ilmeisesti tullut ketusta.

Tässä tuomaripöytäkirjaa:

Koe alkoi: 13:37 Koe päättyi: 13:45
Ahdinkoputken läpäisy: ok, ok
Tyhjän luolan tarkastus: Hidas vain hakupesällä käynti
Arvostelu: Koira rauhallisesti luolaan ja käväisee hiekalla, jonka jälkeen siirtyy tulopesään 8 min kohdalla kaivautuu nopeasti läpi ja ilmoittaa riistan löytyneen. Kettu vas. peräpesään, jonne koira seuraa innolla. Kettu iskee ja koira ei väistä. Kettu iskee uudelleen ja koira ei väistä taaskaan. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi ja syystä että koiran erinomaisuus pystyttiin toteamaan.
Saavutettu kehitysaste: LUT A, 46 pistettä.

Vielä odotettiin toinen A-asteen koira, jonka koe hyväksyttiin ja sitten kaikkien tulokset luettiin. Marilyn oli kokeen toiseksi paras koira pisteillään. Tyhjän luolan tarkastus vähensi pisteitämme, mutta A-asteen siis saimme suoritetuksi.

Kokeen jälkeen oli vielä luonnonluolan tarkastus. Meitä oli kaksi koirakkoa. Menimme ison kiven juurelle, jonka alla oli jonkinlainen onkalo. Marilyniä ei kiinnostanut pätkääkään mennä sinne - tiesi taatusti, ettei kettua ole lähimaillakaan. Annoimme toisen koiran mennä ensin ja sen mentyä innokkaasti luolaan, Marilynkin innostui asiasta ja niin saimme luonnonluolastakin merkinnän hyväksytty.

Näin ollen meillä on nyt perheessä käyttövalio KVA-L cairn. No, anomuspaperit vielä pitää laittaa, jotta arvo olisi virallinen, mutta periaatteessa näin on jo. Toinen rodussaan Suomessa. Edellinen valio on tullut vuonna 1993. Olen aina tiennyt, että Marilyn on erityislaatuinen!

---

Mikäli olet kiinnostunut luolakokeen kulusta, tuolta löytyi erinomainen selvitys aiheesta.