sunnuntaina, marraskuuta 05, 2017

Jos haluat itsellesi luotettavan ystävän, hanki hevonen

Marraskuu.  Maa on taas aika lailla musta.  Hetken saimme nauttia ihanasta, valkoisesta lumikerroksesta ja pikkupakkasesta.


Koirat nauttivat ja kuraakaan ei kertynyt sisälle
No, nyt ei näytä ihan talvelta, mutta minkäs sille voi.  Talvi tulee, kun talvi tulee, odottelen rauhassa.

Lokakuun lopulla tein sitten lopultakin päätöksen, joka taisi kyllä olla varma jo aiemmin.  Hnökrille tehtiin ostotarkastus ja se osoittautui terveeksi - kuten oletinkin - ja teimme siitä kauppakirjat.   Ostotarkastusta varten harjoiteltiin juoksuttamista, mikä kyllä olikin tarpeen, pikkumies oli tosi hämillään ensin, kun se ei lainkaan ymmärtänyt, mitä siltä odotettiin.

Tässä harjoitellaan juoksutusta.
Varsinaisessa ostotarkastuksessa taivutuskokeet meinivät mallikkaasti, mutta liinassa ympyrällä Hnökri sai jonkin kauhukohtauksen ja poistui laukaten paikalta.  Kestikin jonkin aikaa, ennekuin saimme pelästyneen pikkuhevosen takaisin kiinni ja pääsimme jatkamaan. Mitähän sille lienee tapahtunut joskus aiemmin, poika on juntti, mutta herkkä sellainen - sellaisiahan suomalaispojat tuppaavat olemaan. Ovat olevinaan kovia poikia, mutta kuoren alla sykkii herkkä sydän.

Ympyrällä juoksutus ei mennyt ihan kuin elokuvissa -
hetkeä myöhemmin Hnökri laukkasi pitkin kylänraittia
Hnökri nöpönen nojaa Sariannaan - taivutuskoe meneillään

Siinä se, oma pieni ruuhkatukkani. Vielä on työtä, ennen kuin siitä
tulee luottoratsu, mutta onhan meillä aikaa.

Minähän ihastuin Hnökriin jo viime vuoden myyntinäyttelyssä Nurmijärvellä.  Pikkumies puksutti tölttiä baanalla toisten perässä ja näytti niin lapselta ja mukavalta.  Mielestäni se kyllä oli minulle liian pieni, mutta kyllä se on vankka hevonen, joten uskoisin sen jaksavan minut kyllä kantaa.  Lisäksi tyyppi sopii hyvin pikkulaumaani ja elelee sopuistasti tammojen kanssa.  Se on kyllä saanut tammat liikkumaan enemmän ja ne ovatkin viimeisen puolen vuoden aikana kumpikin laihtuneet satakunta kiloa. Hyvä niin.

 Sehän toki on totta ettei kukaan varsinaisesti tarvitse kolmea hevosta mihinkään, mutta keräähän jotkut harvinaisia ja kalliita postimerkkejäkin tai muumimukeja, joita ei voi edes käyttää, ettei tarrat irtoa.

---

"Poni on lapsuuden unelma - hevonen aikuisuuden aarre." - Rebecca Carrol.









2 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

Milla kirjoitti...

Kiitos :)